Tyttö kaivaa veitsen ja etsii jalastaan paikkaa, johon ei olisi aiemmin viiltänyt. Hän kääntää terän lappeelleen ja painaa, kunnes veri alkaa valua. Veitsi ei kykene satuttamaan häntä, vaan hän tuntee helpotuksen kasvavan mitä enemmän verta valuu hänestä pois. Hän katsoo haltioituneena, kun haavasta valuu verta ja painaa terän uudelleen ihoon. Verta valuu yhä enemmän, mutta tyttö ei välitä. Hän vain tuijottaa ja tuijottaa valuvaa verta, kunnes veri hyytyy iholle. Hän ei edes pyyhi sitä pois, antaa vain veren olla. Veri tuntuu lohdulliselta ihoa vasten. Tytöstä tuntuu, että hän voi vaikuttaa johonkin. Hän tietää, että koska tahansa hän voi painaa liian syvälle ja joka kerta hän joutuu taistelemaan itseään vastaan, ettei tekisi niin. Kerta toisensa jälkeen hän haluaisi hoitaa homman loppuun asti.